lauantai 21. tammikuuta 2012

Ällösöpö pariskunta

Katsokaas tämä Sami Hedbergin pätkä pariskunnista.

Minä katsoin, minkä jälkeen totesin, että me ollaan kyllä juuri tuollainen ällöpariskunta. Tunnistin meidät niin monesta kohdasta, että hävettäisi, ellei olisi menossa naimisiin. Onneksi ajattelen niin, että kun menee naimisiin saa ollakin vähän ällösöpö (tai paljon).

Ystäväpariskunnat on todella jees. Kaupassa tulee välillä leperreltyä ja pussailtua. Yhdessä käveleminen on kivaa ILMAN kävelysauvoja, me ollaan vielä liian nuoria käyttämään sellaisia. Minun äiti ja isi saivat joululahjaksi kyllä kävelysauvat, mutta koska he ovat jo yli 50-vuotiaita, on jo täysin soveliasta käyttää sellaisia.

Telkkaria katsotaan yleensä yhdessä, mutta Täydellisten naisten tullessa, saa kultani höpötykset jäädä kakkoseksi. Esimerkiksi silloin kun herra Viestimies/Ammattikuljettaja oli armeijassa ja soitteli minulle maanantaisin, hän kyllä huomasi milloin mainostauko oli ohi: "...yyumh...joo...nii...joo jatkuu okei soitellaan kympilt, moi." Karua, mutta lempisarjan edessä kuka vain on voimaton kuuntelemaan mitään muuta. Onneksi olen saanut nyt myös sulhoni koukkuun Täykkäreihin, joten problem solved kun molemmat haluaa nähdä ja kuulla telkkarin.

On kamalaa ja ihanaa olla ällöpari. Toisaalta on kauheaa että olen muuttunut ikisinkku-statuksesta stereotyyppiseksi seurustelijaksi. Asiaa pahentaa se, ettei edes voi sanoa että minä olen seurustelija vaan että me olemme pariskunta. Kuulin eräältä kaveriltani kommenttia siitä, kun kysyy että "Mitä teet tänään?" niin vastaukseksi saa: "En mä tiä, me varmaan mennään leffaan tai jotain".

Sanoin äsken että on myös ihanaa olla ällöpari. Kun sen nimekkeen on saavuttanut, saa luvalla kulkea käsi kädessä vaikka koulun pihalla rakennuksesta toiseen tai saa ikävöidä toista yhden yön poissaolon jälkeen. Oikeastaan tykkään siitä, että meidän ajatellaan olevan täydellinen pariskunta. Eikä sillä tavalla sarkastisesti vaan ihan oikeasti. Kun olin yläasteella ja lukiossa, meidän luokalla oli sellainen pari, josta muodostui minulle "Tosi rakkaus on mahdollista" -pariskunta. Helmikuussa heille tulee kuluneeksi kuusi vuotta yhdessä ja uskon että heillä tulee vielä päivä kun he ovat olleet 60 vuotta yhdessä. On kiva ajatella, että ei sitä tiedä vaikka minä ja sulhaseni oltaisi jollekin se rakkauden olemassaolon todiste -pari.

Heräsipä paljon ajatuksia yhdestä standup-pätkästä, kiitos Sami Hedbergille.

5 kommenttia:

  1. Mekin taidetaan vielä olla jonkinasteinen ällöpari isin kanssa... Vaikka ensi kuussa onkin jo 30. hääpäivä.
    Eikä me olla vielä menty niillä kävelysauvoilla. Isi on kyllä. Minä en voi kun olen vasta 51 vee... :)
    On kivaa kun sinäkin olet löytänyt oman ällösöpöilijäsi.

    VastaaPoista
  2. Eikäää! Super ihana Snatsa <3 Tuli vähän melkein tippa linssiin lukiessa :)

    PUSS!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hii hyvä jos tykkäät, ootte vaan niin täydellinen pari <3 Onko sulla vielä blogi? Ois kiva lueskella sun elämästä :>

      Poista
    2. Ei oo tällä hetkellä :) Oon kyllä asiaa pyöritellyt jo pitkän tovin, mutta saa nähdä iskeekö inspis koska! Tuon blogin sulkemisesta kun on jo yli 4kk :--D

      Poista
    3. Heti mulle infoo sitten KUN alotat uuden :D

      Poista