Hääyö

Pidämme häämme Pirkanmaalla, joten olemme päättäneet viettää hääyömme jossain Tampereen hotellissa. Tutkailin Tampereen hotelleja tänään ja niiden hääyöpaketteja. Tässä hotellien "alkaen"-tarjoukset:

Sokos Hotel Tammer

Alkaen 190€/2hlö/vrk superior-huoneessa. Huoneen valmiuksiin kuuluu samppanja ja mansikat. Aamiainen tarjoillaan huoneeseen ja hotellista kirjautumisaika seuraavana päivänä on 14.

(tiedot täältä)

Sokos Hotel Villa

Alkaen 157€/2hlö/vrk superior-huoneessa. Huoneessa hääparia odottaa käsinkudotut villasukat molemmille muistoksi hääyöstä. Aamiainen tarjoillaan huoneeseen.

(tiedot täältä)

Scandic

Alkaen 170€, riippuen hotellista. Hääyön jälkeen luvassa on kuohuviiniaamiainen johon sisältyy kuohuviinin lisäksi mm. croissanteja, kylmäsavulohta, hedelmiä, mansikoita ja suklaakakkua. Huoneen luovutus on myöhäistetty klo 14.

(tiedot täältä)

Holiday Club, Tampereen Kylpylä

Alkaen 136,50€/hlö/vrk suite-huoneessa. Huoneessa odottaa kuohuviini ja suklaa. Aamiainen tuodaan huoneeseen ja kylpylän ja lomaluolan käyttö sisältyy hintaan.

(tiedot täältä)

Sellaiset olivat esittelyt Tren hotelleista. Sokoksella on Tampereella myös Hotel Ilves, mutta se oli suhteellisen kallis, eikä ero Tammerin tarjontaan ollut kuin mansikoiden sijasta hedelmäasetelma. Myös Tampereen Kylpylä tulisi kalliimmaksi, koska esittelyssä hinta oli per henkilö. Yhteensä hinta olisi siis vähintään se 273€. Toisaalta kyseessä on kuitenkin kylpylä, jossa olisi mukava rentoutua häiden jälkeisenä päivänä. Suloisin idea näissä lahjuksissa oli Sokoksen Villa-hotellilla, jossa saisi ikiomat villasukat! Onko villasukat kuitenkaan parempi kuin kuohari ja mansikat tai hyvin runsas aamiainen ja myöhäisempi uloskirjautumisaika?

Kummisetäni on erään Scandic-hotellin ravintolan pääkokki, joten ajattelin kysyä häneltä, onko mahdollista saada jotain alennusta hinnasta tai huoneeseen ekstraa hänen kauttaan. Voi olla, ettei hän pysty sellaisia hankkimaan, mutta tuskin kysymällä mitään häviääkään. Opiskelijabudjetin häitä kun rakentaa, tahtoo päästä halvalla mahdollisimman monesta asiasta. Varsinkin kun Scandicin aamiaispöytä näyttää näin hyvältä:

(kuva samalta sivulta kuin Scandicin info)

Tänään piti kai kirjoittaa kukista, kun niistä juteltiin floristiystävän kanssa päivällä. Niistäkin on kyllä niin paljon kerrottavaa, että ehkä kerron myöhemmin.

Ällösöpö pariskunta

Katsokaas tämä Sami Hedbergin pätkä pariskunnista.

Minä katsoin, minkä jälkeen totesin, että me ollaan kyllä juuri tuollainen ällöpariskunta. Tunnistin meidät niin monesta kohdasta, että hävettäisi, ellei olisi menossa naimisiin. Onneksi ajattelen niin, että kun menee naimisiin saa ollakin vähän ällösöpö (tai paljon).

Ystäväpariskunnat on todella jees. Kaupassa tulee välillä leperreltyä ja pussailtua. Yhdessä käveleminen on kivaa ILMAN kävelysauvoja, me ollaan vielä liian nuoria käyttämään sellaisia. Minun äiti ja isi saivat joululahjaksi kyllä kävelysauvat, mutta koska he ovat jo yli 50-vuotiaita, on jo täysin soveliasta käyttää sellaisia.

Telkkaria katsotaan yleensä yhdessä, mutta Täydellisten naisten tullessa, saa kultani höpötykset jäädä kakkoseksi. Esimerkiksi silloin kun herra Viestimies/Ammattikuljettaja oli armeijassa ja soitteli minulle maanantaisin, hän kyllä huomasi milloin mainostauko oli ohi: "...yyumh...joo...nii...joo jatkuu okei soitellaan kympilt, moi." Karua, mutta lempisarjan edessä kuka vain on voimaton kuuntelemaan mitään muuta. Onneksi olen saanut nyt myös sulhoni koukkuun Täykkäreihin, joten problem solved kun molemmat haluaa nähdä ja kuulla telkkarin.

On kamalaa ja ihanaa olla ällöpari. Toisaalta on kauheaa että olen muuttunut ikisinkku-statuksesta stereotyyppiseksi seurustelijaksi. Asiaa pahentaa se, ettei edes voi sanoa että minä olen seurustelija vaan että me olemme pariskunta. Kuulin eräältä kaveriltani kommenttia siitä, kun kysyy että "Mitä sä teet tänään?" niin vastaukseksi saa: "En mä tiä, me varmaan mennään leffaan tai jotain".

Sanoin äsken että on myös ihanaa olla ällöpari. Kun sen nimekkeen on saavuttanut, saa luvalla kulkea käsi kädessä vaikka koulun pihalla rakennuksesta toiseen tai saa ikävöidä toista yhden yön poissaolon jälkeen. Oikeastaan tykkään siitä, että meidän ajatellaan olevan täydellinen pariskunta. Eikä sillä tavalla sarkastisesti vaan ihan oikeasti. Kun olin yläasteella ja lukiossa, meidän luokalla oli sellainen pari, josta muodostui minulle "Tosi rakkaus on mahdollista" -pariskunta. Helmikuussa heille tulee kuluneeksi kuusi vuotta yhdessä ja uskon että heillä tulee vielä päivä kun he ovat olleet 60 vuotta yhdessä. On kiva ajatella, että ei sitä tiedä vaikka minä ja sulhaseni oltaisi jollekin se rakkauden olemassaolon todiste -pari.

Heräsipä paljon ajatuksia yhdestä standup-pätkästä, kiitos Sami Hedbergille.

Morsiandieetin kuulumiset

Morsiandieetti on lähtenyt hyvin jähmeästi käyntiin. Herkuista en oikein ole osannut luopua - juurikin yhtenä päivänä leivoin sulhaselleni ja minulle kahden munan täytekakun iltapalaksi. Syöminen on vaan niin kivaa. Liikuntapuoli on jäänyt myös kovin vähäiseksi. Töihin olen kävellyt, mutta muuten en ole tehnyt oikein mitään. Lentopallohan minun piti aloittaa ja löysin jo kaverinkin, mutta en sitten vielä saanut aikaiseksi mennä sinne.

Tänään oli eräänlainen muutoksen päivä. Minun piti käydä koululla hakemassa Oriflame-tilauksia kavereilta, mutten halunnut lähteä yksin kävelemään koululle, joten päätin houkutella sulhoni mukaan. Hän innostui kun keksi että koulullahan on kuntosali. Itse meinasin perua koko jutun, koska olin vakaasti sitä mieltä ettei saliharjoittelu ole todellakaan minua varten. Kerran lukion liikuntakurssilla oli pakko käydä salilla ja vihasin sitä. Tänään oli kuitenkin parempi päivä, koska salilla ei ollut muita. Juoksulaite oli ihan kiva ja "juoksinkin" siinä pari kilometriä. (Se ei ehkä ole paljoa muiden silmissä, mutta ainakin tuntui.) Vietimme kokonaisen tunnin salilla ja sulhaseni oli ihan innoissaan. Itse olen edelleen sitä mieltä että kuntosaliharjoittelussa ei ole iloa, se on vain pakkotoistoa toisen jälkeen. Niinpä armas sulhaseni totesikin, että hän varmaan jatkaa kuntosalilla tulevaisuudessa ilman minua.

Terästäydyin myös ruuan suhteen parin viikon herkkukuurin jälkeen. Tein päivälliseksi leipäjuustosalaatin, johon laitoin tomaattia, kurkkua, päärynää ja leipäjuustoa. Hyvälle maistui smoothien kanssa. Jos ainakin toinen päivän isoista aterioista olisi salaatti niin ehkä terveelliset elämäntavat pikkuhiljaa juurtuisivat meidänkin asuntoon ihan oikeasti, eikä vain häitä varten.



Ainiin, vähän läheisemmin häihin liittyvä asia:
Olin erään perhetuttavan häissä, joissa kaikissa pöydissä oli lista häiden vieraista. Listassa kerrottiin joka vieraasta, mistä hän tuntee hääparin ja joku muu kiva pieni tieto kyseisestä vieraasta. Mielestäni idea oli kerrassaan nerokas, joten mietin että on suuri todennäköisyys, että se toistuu meidän häissä. Tänään aloin ihan oikeasti kirjoitella vieraslistan perään juttuja, joista tunnemme erinäisiä henkilöitä. Tämän illan aikana kirjoitin vasta omasta perheestäni, joten edessä on vielä iso urakka tälläkin saralla.

Sovin floristikaverin kanssa treffit maanantaiksi, joten ehkä silloin luvassa kukkajuttuja!

Häämessuilut

Olin monien muiden morsiamien tapaan lauantaina häämessuilla sulhaseni kanssa Wanhassa satamassa. Messut eivät ihan vastanneet odotuksia, jotka oli kyllä vaikea muodostaa kun ei ollut ikinä häämessuilla ollut. Kuitenkin odotimme enemmän inspiraation lähteitä, kun taas messuilla ennemmin myytiin mekkoja, sormuksia ja hääpalveluita. Koetin keskittyä messuilla hääaskarteluun, kampauksiin ja kukkakimppuihin, koska niiden suunnittelussa meidän häihin on vielä isoja aukkoja. Tässä hieman kuvia messuilta:


Tämä oli aivan upea ja runsas kimppu, todella tyylikäs! Tykkäsin tästä, muttei se sopisi minulle, koska tahdon värejä omaan kimppuuni.


Tässä oli mielettömän hienot värit ajatellen meidän keväthäitä. Tykkään erityisesti siitä, että tässä on isoja kukkia. Ehkä vähän liian räväkkä muuten meidän häihin.


Hääpukunäytöksessä olin aika kaukana lavasta, joten jotkin kuvista on epätarkkoja kun piti zoomata tosi paljon. Anteeksi siitä.


Tässä näkyy mekkokin, mikä on harvinaista ottaen huomioon kaikki ihmiset, keitä edessäni seisoi. Mekko oli ihan kivan näköinen, mutta kukkakoristeesta en pitänyt. Kampaus oli nätti, vaikkakin ehkä vähän turhan yksinkertainen.


Sama kampaus edestä...


...ja takaa. Tämä kampaus oli kiva, koska se oli tarpeeksi yksinkertainen edestä, mutta siinä oli takana kuitenkin tarpeeksi jujua toimiakseen.

Sormukset olivat hankintalistalla messuille mennessä, mutta koska suurin osa kojuista, jotka niitä myivät, olivat ylihinnoitelleet tuotteensa, jäivät sormukset messuilta hankkimatta. Kultajousen koju oli ainoa, johon uskalsi pysähtyä edes sovittamaan. Kultajousella oli myös -25% ale kaikista messuilta ostetuista timanttisormuksista, joten ale houkutti poikkeamaan kojulla. Suurin osa sormuksista oli liian leveitä ja liian bling bling. Tässä kuitenkin yksi sormus, jota jopa harkitsimme minulle:


Timantteja oli hillitty määrä ja sormus oli tarpeeksi kapea, jotta se olisi sopinut pieneen sormeeni kapean kihlasormuksen viereen. Jätimme sen kuitenkin ostamatta, koska messuilla ei ollut sopivaa kokoa (eli en voinut olla täysin varma että se on hyvä) ja koska toivomme yhä löytävämme halvemman vaihtoehdon.

Askarteluihin liittyen oli muutamia kivoja, muttei ihan sellaisia, jotka voisi suoraan siirtää meidän hääkontekstiin. Värejä muuttamalla tietenkin tekee jo paljon, joten ei sitä vielä tiedä millaiset kutsut ja millaiset ohjelmaläpyskät lopulta halutaan.












Siinä tosiaan jonkin verran ideoita. Häämessuilla oli ihan virkistävää olla, mutta helpompaa on etsiä inspiraatiota muiden blogeista ja netistä muutenkin. Yksi asia tuli kuitenkin hankittua messuilta - sukkanauha! Yksi asia vähemmän huolehdittavana siis!

Jatketaan taas kun on asiaa :>

Neljä kuukautta ja kampauksia

Kävelen Isin saattamana kirkon käytävää pitkin kohti sulhastani. Kaaso ja bestman seisovat kirkon etuosassa ja kaikki vieraat ovat kääntyneinä minuun Toivo Kuulan häämarssin pauhatessa taustalla. Kummitätini seisoo alttarikaiteen toisella puolen ja hymyilee lempeästi papin albassaan. Kävelen luultavasti hurjaa vauhtia, koska on kiire päästä sulhon luokse - ja kiire päästä naimisiin. Jännittävä ajatus, että tasan neljän kuukauden päästä tuo kaikki on todellisuutta.

Kävin juuri eilen kampaajallani ja totesimme molemmat, että hääkampausta pitäisi alkaa miettiä. En ole vielä hirveästi katsellut kampauskuvia, koska toivon että ensi lauantain häämessuilla on niin paljon hienoja kampauksia, että jostain syttyy inspiraatio minullekin. Olin viime kesänä kaasona parhaan ystäväni häissä. (Voitte varmaankin arvata, että hän on vastavuoroisesti minun kaasoni.) Tässä kuvat sekä ystäväni että minun kampauksista:


Morsiamella oli kaunis ja luonnollinen lettikampaus, johon oli liitetty helmipinnejä ja koristekukkasia. Tykkäsin siitä, kun letti kiersi koko pään ympäri.


Minulla oli kaksi pientä ranskalaista lettiä toisella sivulla ja niiden myötä hyvin sivussa oleva sivujakaus. Kaikki hiukset kerättiin oikealle puolelle suureksi "kukkanutturaksi". Kampaus oli näyttävä ja aivan upea taidonnäyte kampaajaltani!

Tänään etsin netistä julkkisten hääkampauksia, mutta yllätyin kun huomasin suurimmalla osalla olevan hiukset jotenkin auki/kiharalla. Minulle kiharoiden väsääminen on tuhoon tuomittua, tai oikeammin sanottuna niiden saaminen pysymään on se mahdoton osuus. Törmäsin tähän kauniiseen kampaukseen Candice Crawfordilla:


( kuva täältä )
Kampauksessa kontrastia luo kivasti luonteva ja rento otsatukka sekä suureellinen kiharasykerönuttura. Tykkään myös tuosta hiuskoristeesta nutturan kyljessä.


Yksi pohdinnan arvoinen hiuskoriste on Partiotyttöjen morsiuskruunu. Olen harrastanut partiota koko pienen ikäni ja olisi hienoa saada näyttää se myös häissäni, vaikkei sulhaseni olekaan ihan vielä liittynyt mukaan. Morsiuskruunun voi vuokrata häihinsä vain aktiivinen partiolainen. Kullatussa kruunussa on helmikoristeita ja sen saa kiinnitettyä hiuksiin tai huntuun.


(kuva ja lisäinfoa sekä kuvia löytyy täältä)
Kruunu vaikuttaisi kampaukseen tietysti jonkin verran, joten täytynee päättää pian tahdonko kruunua vai en.


Onneksi on vielä neljä kuukautta aikaa, vaikka se varmasti menee nopeasti. Kampaustakin ehtii miettiä ja onneksi on luotettava kampaaja, joten ei tarvitse siitä stressata.

Jatketaan taas toiste!

Morsiamen alkulöpinät

[Aiemmin bloggaaminen jäi minulla vähän satunnaiseksi kirjoitteluksi, koska aiheet olivat epäselviä, eikä aikaa oikein ollut. Kuiskauskomero jäi vähälle huomiolle, joten alkavan vuoden kunniaksi voin luvata kirjoittaa tänne edes vähän ahkerammin.]

Morsiusmatkaan päivitän kaikkea häihimme liittyvää. Kihlauduimme jo viime vuoden huhtikuussa, mutta blogi-idea tuli vasta tällä viikolla. The big day on 12.5. eli kevään ajan on paljon tekemistä ja kerrottavaa. Yritän muistaa kertoa myös kaiken, mitä tähän mennessä on jo tehty ja päätetty.

Lähtökohtina meillä on jo (varattuna):
- morsiuspari (jee!)
- kirkko
- juhlapaikka
- häämatka
- kanttori
- pappi
- kaaso ja bestman
- morsiamen puku
- lounas

Lähitulevaisuudessa alkaa ainakin morsiandieetti (ei ehkä ihan niin rajuna kuin telkkarissa). Tänään tuli seurakunnan mainosvihkonen, josta bongasin itselleni liikuntaharrastuksen - lentopallo. Naisten lentopallo on maanantaisin eli juuri sinä päivänä kun minulla ei ikinä ole töitä. Kuntokuuri voi oikeasti alkaa (heti kun löydän itselleni kaverin mukaan). Sunnuntaisin on myös zumbaa tarjolla, mutta pitää katsoa ehtiikö sinne ikinä. Ruokailutottumuksiakin pyrin muuttamaan jonkin verran. Paineita ei onneksi ole koska mekko mahtuu päälleni, mutta eihän tietenkään haittaisi vaikka joutuisi vähän sitä kursimaan sisäänpäin.

Yritän jatkaa mahdollisimman pian kirjoittelua.

¡Adiós!